Wednesday, July 12, 2017

Laillisen ja laittoman psykedeeliavusteisen terapian äärellä

Rolling Stone -lehdessä julkaistu, psykedeeliavusteista terapiaa perinpohjaisesti käsittelevä artikkeli The Psychedelic Miracle nivoo yhteen sekä asiantuntijahaastatteluja että kirjoittajan koskettavaa kuvausta omasta prosessistaan, jossa hän haki itsemurhan partaalle ajaneisiin traumoihinsa apua psykedeelejä laittomasti hyödyntäneistä terapiasessioista. Tekstissä haastatellaan sekä laillista tieteellistä tutkimusta tekeviä tutkijoita että psykedeelejä ilman laillista lupaa terapiatyössä hyödyntäviä, joista monet ovat mielenterveysalan ammattilaisia, joiden lisäksi ääneen pääsee muutamia muitakin aihepiiristä kiinnostuneita. Tämä teksti tiivistää joitakin artikkelin käsittelemiä aiheita.



Yksi psykedeelien kieltämiseen 60-luvulla johtaneisista tekijöistä oli pelko siitä, että niiden käyttö edistäisi yhteiskunnan hyvien, vaalimisen arvoisten asioiden romahtamista. Nyttemmin, kun psykedeelejä ja niiden käytön optimaalisia olosuhteita aletaan ymmärtää paremmin, niistä saattaakin päinvastoin olla muodostumassa tärkeitä apuvälineitä niin yksilölliseen kuin yhteiskunnalliseenkin eheytymiseen: psykedeelit enää ole mitenkään leimallisesti vastakulttuuri-ilmiö, vaan koko yhteiskunnallemme tarjoutuva tehokas työkalu, joka voi auttaa vastuullisemman, vakaamman, terveemmän ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamisessa.
Artikkelin mukaan yksin Yhdysvalloissa on jo satoja psykedeeliavusteista terapiaa laittomasti tarjoavia ihmisiä, joista monet toimivat päivätyökseen psykiatrian, psykologian, erilaisten terapiamuotojen tai muun hoitotyön aloilla. He asettavat uransa, maineensa ja vapautensa vaakalaudalle, koska kohtaavat jatkuvasti työssään ihmisiä, jotka voivat pahoin, ja joista moni päätyy lopulta tekemään itsemurhan koska eivät löydä ahdinkoonsa muuta ratkaisua. Monilla potilaista ei yksinkertaisesti ole aikaa odottaa sitä, että psykedeeliavusteista terapiaa tarjoutuisi heille laillisesti. Ammattilaisten näkökulmasta Hippokrateen valan noudattaminen ei välttämättä aina käy yksiin sen kanssa, mitä laki sanoo.

Samaan aikaan jatkuu psykedeelien valtavirtaistunut tieteellinen tutkimustyö, jota tehdään yhä useammissa tutkimusyliopistoissa ympäri maailman. Tutkimustietoa karttuu niin psykedeelien terapeuttisesta potentiaalista, vaikutusmekanismeista kuin hyvistä käytännöistä optimaalisten tulosten tavoittamiseksikin. Laillista tutkimusta tekevät painottavat, etteivät tee eivätkä voi tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka tekevät psykedeeliavusteista terapiaa ilman laillista valtuutusta, mutta jotkut heistäkin ilmaisevat silti kunnioittavansa kollegoidensa rohkeutta, ja harmittelevat sitä, etteivät nämä työnsä laittomuudesta johtuen pääse avoimesti jakamaan työnsä kartuttamaa tietämystään. (Tähän liittyen voi suositella sveitsiläisen psykoterapeutti Friederike Meckel-Fischerin parin vuoden takaista teosta Therapy with Substance, jonka Fischer kirjoitti jäätyään kiinni vuosikymmenen ajan laittomasti vetämistään psykedeeliterapiasessioista.)

Haastatellut asiantuntijat muistuttavat, ettei kukaan lupaa psykedeeliavusteisen terapian olevan kivutonta: psykedeelit eivät tee terapiatyöstä helppoa, vaan parhaimmillaankin tekevät sen mahdollisemmaksi. Vaikka monet poistuvatkin sessioista uudistuneina ja elämänsä tosiasioita aiempaa syvemmin hyväksyen, on syytä tiedostaa, että psykedeelien vaikutuksiin liittyy usein voimakkaita pelkoja ja muita vaikeita tunnetiloja sekä kokemuksia oman elämän ja minäkuvan pirstaloitumisesta. Oikein tuettuna tällainen prosessi voi olla itsetuntemusta ja hyvinvointia lisäävä, mutta huonoissa olosuhteissa myös traumatisoiva. Kokemuksen puitteisiin ja jälki-integraatioon on kiinnitettävä huomiota – jo sessioita valmisteltaessa. Artikkelin kirjoittaja kuvaa elävästi oman MDMA-kokemuksensa jälkityöstön raastavuutta, ja kertoo jälkivaikutusten rajuuden tulleen hänen sessionsa pitäneelle underground-terapeutillekin yllätyksenä. Laillista psykedeeliterapiatyötä tekevät kertovat vastaavia ongelmia kohdanneiden ottavan heihin toisinaan yhteyttä apua hakeakseen, mikä kuvaa selkeää tarvetta kartuttaa psykedeelien vaikutusta koskevaa ymmärrystä, ja tuoda saataville esimerkiksi sellaisia matalan kynnyksen palveluita, joiden avulla ihmiset voivat saada tarpeellista tukea kokemustensa käsittelyyn.

Sen lisäksi, että maanalaisen terapian sessioihin osallistuville ei aina ole tarjolla riittävää jälkitukea, laittomuuteen liittyy muitakin ongelmia: Ilman laillisia kanavia monilla ei myöskään ole valinnanvaraa sen suhteen, kenen kanssa sessioitaan toteuttavat, kun jo yhdenkin tällaista palvelua tarjoavan löytäminen voi olla vaivalloisen etsinnän takana. Siinä missä monissa psykedeelejä perinteisesti hyödyntäneissä kulttuureissa tukena on koko muu yhteisö, omasta kulttuuristamme toistaiseksi puuttuu tällaisen mahdollistava, laajalle levinnyt ymmärrys psykedeelien vaikutuksista. Rahan avulla varakkaammat voivat varmistaa saavansa jälkityöstöön apua, mutta monilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole sellaiseen varaa tai tarvittavia sosiaalisia verkostoja. Tässä vaiheessa kokonaisvaltaista psykedeeliterapiaa on siis helpoimmin tarjolla taloudellisesti ja sosiaalisesti etuoikeutetulle väestönosalle.

Tekstissä haastatellaan myös Piilaaksossa työskenteleviä, jotka puhuvat psykedeelien vaikutuksesta monien bisnesmaailmassa toimivien elämään ja katsomuksiin: monet ovat alkaneet ilmentää toiminnassaan ja valinnoissaan psykedeelikokemustensa tukemaa ymmärrystä siitä, että ihmislaji toimii osana elollista systeemiä, jonka asettamat rajoitukset ja reunaehdot on otettava huomioon ihmisen toiminassa. Yksi haastatelluista kuvaa psykedeelien avaavan "uudenlaisia kognitiivisia moodeja", ja kertoo myös suunnitelleensa kaapistatulovideokampanjaa, jossa eri alojen innovaattorit kertoisivat avoimesti psykedeelien vaikutuksista omaan työhönsä.

Teksti luonnostelee hitusen myös kieltolainjälkeistä maailmaa, jossa psykedeelejä olisi tarjolla laillisesti ja tarkoin säänneltynä. Myös sääntelyyn liittyy merkittäviä haasteita, joiden ratkaisemista ei voi pitää läpihuutojuttuna. On ilmaistu huolta siitä, että medikalisaatio saattaa johtaa liian tiukkaan rajaukseen sen suhteen, ketkä psykedeelejä voivat käyttää ja missä olosuhteissa, tai toisaalta myös psykedeelien liian huolettomaan tyrkyttämiseen. Niinikään uhkana on, että laillisen saatavuuden myötä alettaisiin tarjota halpaan hintaan matalatasoisia palveluita kokemattomien tekijöiden toimesta. Koska psykedeelien käyttöön liittyy riskejä, on pohdittava tosissaan kysymystä siitä, miten mahdollisimman tehokkaasti edistää laajamittaista tietämystä niistä lähestymistavoista, jotka mahdollistavat psykedeelien käytön tavalla, joka on kestävää ja niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin hyvinvointia lisäävää.

Kiinnostavia näkökulmia aihepiirin ympärillä riittää. Tämä teksti oli vain pintapuolinen kuvaus Rolling Stonen monipuolisesta ja ehdottomasti lukemisen arvoisesta artikkelista. Psykedeliö suosittelee.

No comments:

Post a Comment