Portugalin Boom-festarit: näkymiä toimivampaan, inhimillisempään päihdepolitiikkaan

Blogi-isäntänne on vuodesta 2008 saakka käynyt Portugalissa joka toinen vuosi järjestettävillä Boom-festivaaleilla. Tapahtuma tarjoaa viikon verran psykedeelistä musiikkia (pääosin elektronista tanssimusiikkia, mutta myös perinteisempiä bändejä löytyy), visionääristä taidetta ja arkkitehtuuria sekä roppakaupalla mielenkiintoisia ihmisiä ja henkeäsalpaavia tunnelmia. Löytyy myös erilaisia luentoja lukuisista aiheista, mm. ekologisista ja eettisistä kysymyksistä, päihdepolitiikasta ja ihmistoiminnan organisoinnin muodoista. Tapahtumassa on myös monenlaisia työpajoja ja muita aktiviteetteja, jotka kattavat perinteisempien joogan, meditaation ja hieronnan lisäksi jos jonkinlaista tarjontaa vakavamielisemmästä hörhömpään.

Boomien kotimaa Portugali lievensi kuluvan vuosituhannen alussa tuntuvasti huumeisiin liittyvää lainsäädäntöään: Huumeiden käyttö ja pienten määrien hallussapito poistettiin rikoslaista. Tämän muutoksen myötä käyttöä lähestytään ensisijaisesti terveydellisenä eikä rikosoikeudellisena kysymyksenä. Ongelmakäyttäjien hoitomahdollisuuksia on pyritty parantamaan, ja käyttäjien rankaisemisesta on käytännössä luovuttu. Tällä on ollut selkeästi tervehdyttäviä vaikutuksia Portugalin huumeongelmaan. Poliittiset linjaukset näkyvät suoraan myös Boomien lähestymistavassa päihteisiin: naiivi ja päihdehaittoja kasvattava ”just say no”-tyyppinen ajattelu on korvattu vastuullisemmalla "just say know"-ajattelulla.

Kaikkein haitallisimmillakin päihteillä on – haittoja millään muotoa väheksymättä – myös hyödyllisiä puolia. Koska erilaisia päihdeaineita käytetään laajasti, on viisasta ja käytännöllistä pyrkiä minimoimaan niiden käyttöön liittyviä haittoja ja maksimoimaan käytön hyötyjä. Parhaimmillaan hyötyjen maksimointi voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että psykedeelisten yhdisteiden käytön käynnistämää, rajuksi äitynyttä kokemusta läpikäyvää ihmistä tuetaan tarjoamalla hänen kokemukselleen empaattiset, rauhalliset puitteet. Hyvät olosuhteet voivat johtaa sisäisesti kasvattavaan, eheyttävään ja terapeuttiseen kokemukseen, jollaisilla on monesti hyvinkin myönteisiä pitkän aikavälin vaikutuksia.

Suomalaiseen päihdekulttuuriin tottuneelle saattaa tuntua yllättävältä, että vaikka Boomeilla käytetään monenlaisia päihteitä, yleistunnelma on huomattavan raikas ja tervehenkinen, ja kaljafestareille tyypillinen ördääminen on selkeästi enemmän poikkeus kuin sääntö. Osa tästä selittyy toki maiden päihdekulttuurin erilaisuudella, mutta ottaen huomioon, että keskimääräistä ryhdikkäämpää meininkiä on havaittavissa suomalaisillakin psykedeliavivahteisilla vaihtoehtofestareilla, ei päihdemieltymysten ja -käyttäytymisen eroja käytännön meininkiin vaikuttavina tekijöinä ole syytä väheksyä.

kuva: Torsten-Klimmer

Vähän erilaiset huumetestit

Erilaisia tajusteita, laillisia ja laittomia, käytetään ja myydään kaikenlaisissa (musiikki)tapahtumissa ympäri maailmaa. Koska Portugalikaan ei ole ottanut huumekauppaa lailliseen valvontaan, huumeiden tuotanto ja kauppa ovat käytön sallimisesta huolimatta edelleen lainsuojattomissa käsissä. Laittomiin huumemarkkinoihin liittyy laaja kirjo terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, mutta yksittäisten käyttäjien näkökulmasta yksi laittomuuden keskeisistä haittavaikutuksista on se, ettei yleensä ole varmuutta siitä, onko ostettu aine todella sitä mitä myyjä lupaa. Toisinaan kama on sitä mitä pitääkin, mutta tosiasia on, että osa kauppiaista myy täysin tietoisesti mitä sattuu; toiset taas saattavat vilpittömästi uskoa myyvänsä sitä mitä sanovat, vaikka aineen todellinen koostumus olisikin jotain aivan muuta.

Boom pyrkii ratkomaan tätä ongelmaa Check-In-pisteen avulla, johon halukkaat voivat maksutta viedä ostamansa päihdeaineet analysoitavaksi. Aineet tutkitaan ohutkerroskromatografiatestillä, jolla näytteiden sisältö saadaan selvitettyä tarkasti. Vastaavia palveluita on tarjolla jonkin verran muuallakin Euroopassa ja esimerkiksi Nevadan autiomaassa järjestetyssä Burning Man -tapahtumassa Yhdysvalloissa. Vaikka tällaiseen tapahtumissa virallisesti tarjottuun testauspalveluun lieneekin Suomessa vielä vuosien matka, on ainetestauksen mahdollistamisen suuntaan viimein alettu ottaa askelia täälläkin: A-klinikkasäätiö sai hiljattain RAY:n rahoituksen projektiin, jonka yhtenä tavoitteena on kartoittaa käytännön askelia käyttäjille suunnattuun testauspalveluun. [Päivitys: tässä kohtaa annettiin aiemmin ymmärtää, että rahoitusta olisi jo myönnetty varsinaiseen testaukseen; tämä oli kuitenkin blogistin virhetulkinta joka on nyt korjattu.]

Pisteellä tarjotaan myös yleistä haittojen minimointiin pyrkivää informaatiota sekä ainekohtaisempaa faktatietoa. Tutkailin Check-Inin toimintaa käsittelevää raporttia, jonka mukaan ensimmäisten kolmen päivän aikana tuoduista näytteistä esimerkiksi LSD:ksi otaksutuista aineista n. kaksi kolmannesta todella olivat LSD:tä, viimeinen kolmannes puolestaan pääsääntöisesti NBOMe-ryhmän ja DOx-ryhmän substansseja sekä jotain ihan muuta kuin psykoaktiivisia yhdisteitä. Toisin kuin LSD, useat LSD:nä myydyistä aineista voivat olla fyysisesti vaarallisia hyvinkin pienillä annoksilla. Positiivinen yllätys oli, että MDMA:na myydystä kamasta suurin osa todella oli nimenomaan MDMA:ta (mistä ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että asianlaita olisi sama Euroopan laitamilla sijaitsevassa Suomessamme). Kokaiinista taas suurinta osa oli jatkettu siten, että pulverien keskimääräinen kokaiinipitoisuus oli n. 10%. 

kuva: Fachi Son

Moni festareilla tapaamistani ihmisistä ei ollut kuullut Check-In-projektista ollenkaan. Yhtenä syynä tälle lienee testausprojektin resurssien rajallisuus. Tuo rajallisuus tosin tarkoittaa myös, että vaikka tieto olisi levinnyt suuremmalle osalle festarikävijöitä, kaikki halukkaat eivät kuitenkaan olisi ehtineet saada aineitaan testattua. Pitkällä aikavälillä, valvotusti tuotettuja ja myytyjä yhdisteitä odotellessa, sopii toivoa, että tällaisille palveluille aletaan kaikkialla maailmassa tarjota niin paljon resursseja, että testauspisteet tavoittavat kaiken potentiaalisen yleisönsä.

Tällaisia haittojen vähentämiseen pyrkiviä projekteja on toisinaan kritisoitu sillä perusteella, että niiden nähdään edesauttavan päihteiden käyttöä. Yhdysvalloissa niitä on yritetty ajaa ahtaalle lainsäädännön keinoin, eikä ole kovinkaan selvää, missä määrin esimerkiksi Suomen lainsäädäntö venyisi, mikäli vaikkapa mainittua A-klinikkasäätiön projektia yritettäisiin toteuttaa festariympäristössä. Päivystäisikö testauspisteen kyljessä siviiliasuinen poliisi, joka nalkittaisi terveydestään huolehtivaa juhlaväkeä? Pitkän tähtäimen visiona vastauksen on ehdottomasti oltava ei: myös Suomeen on saatava tällaista aidosti haittoja vähentävää, päihteitä käyttäviin kunnioituksella ja inhimillisyydellä suhtautuvaa toimintaa.

Törmäsin taannoin hyvään vertaukseen, jossa kriittistä suhtautumista haittojenvähentämistyöhön verrattiin siihen, että palosammuttimen pitämistä saatavilla tulkittaisiin tulipalojen kannattamiseksi. Haittojen vähentämisen periaatteet nojaavat siihen faktaan, että huomattava osa ihmisistä käyttää päihteitä lainsäädännöstä huolimatta. Kasvava todistusaineisto tekee selväksi, etteivät käyttäjiin kohdistuvat rangaistukset ole tehokas keino suitsia haittavaikutuksia. Huonosti toimivan päihdepolitiikan hinta lankeaa niin käyttäjien itsensä kuin yhteisöjen ja laajemminkin yhteiskunnan maksettavaksi. Yhteiskunnallisia ja historiallisia aiheita kartoittava amerikkalainen kirjailija ja blogisti John Michael Greer tekee (aivan toisesta aiheesta kirjoittaessaan) oivaltavan jaottelun ongelmiin ja pakkotilanteisiin: siinä missä ongelmiin on pääsääntöisesti löydettävissä käytännön ratkaisuja, pakkotilanteet ovat pysyvästi haastavia olosuhteita, joihin ei ole mitään lopullista, yksiselitteistä ratkaisua, ja joiden kanssa on sen vuoksi opittava elämään ja tulemaan toimeen. (Esimerkki: Venähtänyt pohjelihas – ongelma. Amputoitu jalka – pakkotilanne.) On perusteltua sanoa, että päihteisiin liittyvien haittojen olemassaolo on enemmänkin pakkotilanne kuin ongelma: niistä ei päästä kokonaan eroon, mutta realistisella, vilpittömällä suhtautumisella niihin on mahdollista vastata rakentavasti. Kun lähestymistapa on oikea, voidaan päihteisiin liittyviä haittoja vähentää radikaalisti.

Puhdas haittojen vähentämisen politiikka ei sinänsä ota kantaa päihteiden käyttöön myönteisenä tai kielteisenä ilmiönä: päihteiden täyskieltoja vastustavat niin niiden käyttöön yksiselitteisen kielteisesti suhtautuvat tahot kuin nekin, jotka näkevät päihteissä myös hyviä puolia. Tämän blogin pitäjän selkeä kanta on, ettei haittojen vähentämiseen keskittyminen yksinään riitä, koska päihteillä ei ole pelkästään huonoja puolia. Aivan erityisesti, psykedeeleillä on myös todella merkittävää terapeuttista potentiaalia, joka on kaikkein tehokkaimmin hyödynnettävissä, kun käyttöön suhtaudutaan avoimesti, rakentavasti ja tosiasiat huomioonottaen – piilottelun, tuomitsemisen ja vääristelyn sijaan. Pelkästään haittojen vähentämiseen rajautuminen on siksi vasta puolikas vastaus.

Tukea ja auttamista painottavat käytännöt ovat käyttäjien rankaisuun ja käytön patologisointiin perustuvia lähestymistapoja parempia vaihtoehtoja sekä silloin, kun kyseessä on sellainen käyttö, johon ei liity mitään laajempia ongelmia, että silloin, kun kyseessä on ilmiselvä ongelmakäyttö. Näyttö sen puolesta, että käyttörangaistukset tai käytön demonisointi vähentäisivät päihteiden käyttöä (etenkään ongelmakäyttöä) on olematonta, ja toisaalta rakentavasta terveysnäkökulmasta lähtevien humaanien käytäntöjen puolesta puhuu laajamittainen todistusaineisto.

Hoivaa vaikeiden kokemusten keskellä

kuva: Joao Curiti

Palataksemme Boom-festareiden äärelle, Check-In-pisteen lisäksi festivaalialueelta löytyy myös vähintäänkin yhtä tärkeää roolia näyttelevä Kosmicare-teltta, jossa tarjotaan rauhallista läsnäoloa ja hoivaa ihmisille, jotka kokevat – joko käyttämiinsä päihteisiin tai muihin tekijöihin kytkeytyviä – vaikeita psyykkisiä tiloja. Boomien kaltaisissa tapahtumissa erityisen suosittuja päihdeaineita ovat psykedeelit, empatogeenit (olennaiselta osin MDMA) ja kannabis. Näillä aineryhmillä on monenlaisia vaikutuksia ja käyttötapoja. Vaikka niillä on viihteelliset ja euforisoivatkin puolensa, erityisen keskeisinä käyttötarkoituksia voidaan pitää itsetuntemuksen kartuttamista, psykologisten haasteiden kohtaamista ja työstämistä, sisäisen maailman rauna-alueiden luotaamista, itsen ja ympäröivän maailman välisen suhteen hahmottamista sekä luovuuden vapauttamista. Kokeneetkaan käyttäjät eivät kuitenkaan aina osaa varautua yhdisteiden monimuotoisiin vaikutuksiin, ja tässä yhteydessä Kosmicaren empaattinen, teräväpäinen palvelu on korvaamatonta.

Tieto näiden aineryhmien terapeuttisista käyttötarkoituksista on viime vuosina sekä uusien tieteellisten tutkimusten että laajamittaisen anekdotaalisen datan myötä palannut underground-kulttuurista enenevässä määrin myös valtavirtaan. On kuitenkin syytä tiedostaa, että keskeisessä roolissa yhdisteiden myönteisessä potentiaalissa on se, että ne aiheuttavat toisinaan hyvinkin rankkoja kokemuksia. Suunnistaminen intensiivisen sisäisen myrskyn lävitse voi olla äärimmäisen raskasta, vaikka kokemus toteutettaisiin turvallisessa, tarkoitusta varten rakennetussa terapeuttisessa ympäristössä; hankalan kokemuksen riski kasvaa jos ympäristö on tavalla tai toisella kaoottinen, kuten tuhansien ihmisten kansoittamat festivaalit monesti ovat. Tällaisessa puitteissa rauhallinen hoivatila voi tarjota kullanarvoista apua.

Kosmicaren keskeiset toimintaperiaatteet nojaavat psykedeelejä hyödyntävien terapiamuotojen puitteissa muodostuneisiin, hyväksi todettuihin malleihin: Toisin kuin vaikkapa sairaaloiden päivystysosastoilla, joihin vaikean mutta fyysisessä mielessä vaarattoman psyykkisen kokemuksen keskellä olevien psykoaktiivisten aineiden käyttäjiä toisinaan viedään, Kosmicaressa vaikeita kokemuksia ei nähdä patologisina tiloina. Rauhoittavat lääkeaineet varataan vain äärimmäisimpiin tapauksiin. Kokemuksiin suhtaudutaan sisäisen maailman kriisitiloina, joiden kohtaaminen ja läpikulkeminen voi sopivissa olosuhteissa olla hyvinkin eheyttävää ja parantavaa, ja jotka monesti johtavat selkeän myönteisiin pitkäaikaisvaikutuksiin, jotka näkyvät laaja-alaisesti niitä läpikäyneiden ihmisten elämässä.

Monesti Kosmicaren telttaan päätyvät kaipaavat ensisijaisesti rauhallista ympäristöä, myötätuntoista kuuntelevaa korvaa ja ehkäpä turvaatuovaa kädestäpitämistä. Pääsääntöisesti tilat selvittävät itse itsensä ilman, että ulkopuolisten olisi tarpeen puuttua niihin hoivattavan perusturvallisuudesta ja -tarpeista huolehtimista enempää. Tilanteissa, joissa on syytä olettaa esimerkiksi tilapäiseen paniikkitilaan joutuneen ihmisen olevan potentiaalisesti vaarallinen itselleen, Kosmicaren työntekijät saattavat toki joutua pitämään häntä aloillaan; keskeisenä linjauksena on kuitenkin voimankäytön minimointi. Vaikeampiakaan tilanteita ei luonnollisesti voi täysin välttää: kymmenien tuhansien ihmisten tapahtumissa on ajoittain väistämätöntä, että hoivatelttaan päätyy sellaisia festivaalikävijöitä, jotka tarvitsevat pitkäaikaisempaa ammattiapua, jollaista Kosmicaren kaltaisella projektilla ei ole resursseja tarjota. Useimmat hoivatilojen vieraista kuitenkin poistuvat tiloista hyvässä kunnossa ja entistä ehompina.

Kotopuoleen ammennettavia asioita

Allekirjoittaneelle Boomit ovat kerta toisensa jälkeen olleet kaunis, virkistävä ja inspiroiva kokemus. Puhumattakaan siitä, miten mahtavia elämyksiä Boomit ovat olleet ihan tavallisen festarikävijän kokemuksena olleet, myös päihdepolitiikka-aktivistin linssien läpi katsottuna tapahtuma on jotain hyvin poikkeuksellista. Boomien esimerkki tarjoaa suomalaiselle (festivaali)kulttuurille (lainsäätäjistä ja poliitikoista puhumattakaan) paljon hyvää ammennettavaa.

facebook.com/hoivakotilo

Boomien Kosmicaren, Unkarin DÁT2 Psy Helpin sekä Yhdysvaltojen Zendo Projectin jalanjäljissä Suomeen onkin jo perustettu Kotilona tunnettu, edellämainittujen kaltaista huolenpitoa tarjoava bilehoivaprojekti, jonka tueksi sopii toivoa mitä pikimmiten perustettavan myös tässä tekstissä käsiteltyä Check-Iniä vastaava testauspalvelu.

Vaikka onkin monella tapaa edelläkävijä, ei Boom tietenkään ole ainoa festari, joka tarjoaa tekstissä kuvattua, tavanomaista vastuullisempaa ja kypsempää meininkiä. Maailma on pullollaan hyviä tapahtumia, joiden harkitsemista voi lämpimästi suositella, mikäli ei onnistunut saamaan (tällä kertaa hyvin nopeasti loppuunmyytyjä) Boom-lippuja. Suomestakin löytyy mainoita, tiedostavampaan meininkiin pyrkiviä festareita. Kysyvälle selviää.

Pääni ja sydämeni ovat joka kerta Boomeilta palatessani olleet täynnä innostavia visioita siitä, miten modernia kulttuuriamme voisi kehittää kestävämpään, rehellisempään, yhteisöllisempään ja luovempaan suuntaan. Olkaamme avoimia niitä käytäntöjä kohtaan, jotka tarjoavat parempia tapoja rakentaa merkityksellistä, välittävää kulttuuria laajemmallekin kuin vain pienten alakulttuurien tapahtumiin.


Lisää luettavaa: 

• Suomennettu versio unkarilaisen DÁT2 Psy Help -ryhmän käyttämästä psykedeeliapuoppaasta
• A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä julkaistu, Kotilon toimintaa käsittelevä artikkeli
• Psykedeliön artikkeli "Ohjeita rankalla tripillä olevan auttamiseen"
• Opas: The Manual of Psychedelic Support. Laajin olemassaoleva opas rankoilla tripeillä olevien auttamiseen
• Opas: How to Work with Difficult Psychedelic Experiences (MAPS)
• Opas: Psychedelic Harm Reduction Training Manual (Zendo Project)
• Video: Zendo Project volunteer training 2014
• Artikkeli: KosmiCare: Creating Safe Spaces for Difficult Psychedelic Experiences
• Tutkimusraportti Crisis Intervention Related to the Use of Psychoactive Substances in Recreational Settings - Evaluating the Kosmicare Project at Boom Festival

• Tutkimusartikkeli Harm Reduction or Psychedelic Support? Caring for Drug-Related Crises at Transformational Festivals