Psykedeelinkkejä, osa 1

Täysimittaisten artikkelien kirjoittaminen vaatii paljon aikaa, eikä läheskään kaikista kiinnostavista aiheista ehdi tuottaa pitkiä tekstejä. Koska kuitenkin kahlaan läpi paljon blogin aihepiiriä käsittelevää aineistoa, ja olen jo jonkin aikaa kirjoittanut jakamisen arvoisista jutuista lyhyitä tiivistelmiä, olen päättänyt alkaa julkaista linkkiesittelyitä psykedeeliblogeissani.

Aion siis vastaisuudessa postata vastaavia koosteita sekä tähän blogiin että Psykedeliön Psykedeeliuutiset-sisarblogiin. Jakolinjahan on, että Psykedeeliuutiset käsittelee vain psykedeelitutkimusta koskevia aiheita, Psykedeliö taas kaikkea muuta psykedeeleihin liittyvää.


-~-


Tämänkertaiset linkit:

1.) How College 'Psychedelic Clubs' Are Changing the Conversation on Drugs (Leafly)

Yhdysvaltalaisten yliopistojen yhteydessä toimii oppilaiden organisoimia psykedeelikerhoja, joissa psykedeeleistä kiinnostuneet voivat jakaa informaatiota, tarkoituksena edistää vastuullisempaa käyttökulttuuria. Kerhot ovat tarjonneet myös tripsittausta ja aineanalyysipalvelua. Alun epäluulojen ylityttyä yhteisymmärrys kerhojen toiminnan tarpeellisuudesta on löytynyt myös koulujen henkilökunnan kanssa.


2.) Criminals and Researchers: Perspectives on the Necessity of Underground Research (The Nexian)

DMT Nexus -sivuston moderaattori ja The Nexian -lehden toimittaja David Nickles puhuu sen puolesta, että etenkin niin kauan kun psykedeelit on kielletty, on tarpeen virallisesti valtuutetun tutkimuksen rinnalla tarpeen tehdä myös maanalaista, virallisten toimintaverkostojen ulkopuolella tapahtuvaa tutkimusta. Keskeisinä syinä hän esittää, että ensinnäkään kaikilla aihepiiristä kiinnostuneilla ei ole mahdollisuutta päästä tutkimuksen vaatimalle akateemisen maailman tasolle, ja toisekseen, virallista rahoitusta myönnetään vain hyvin rajatulle määrälle mahdollisista tutkimusaiheista: suurta osaa kiinnostavista tutkimuskysymyksistä ei valtavirran tieteessä tulla rahoittamaan. Vaikka lähestymistavassa on nähtävissä myös ongelmia, on myös Nicklesin kantaa helppo ymmärtää.


3.) Psychiatric Power and Taboo in Modern Psychedelia (Reality Sandwich)

Edellisen artikkelin aihepiiriin kytkeytyvä teksti, jossa käsitellään psykedeelien "uuden tulemisen" yhteydessä voimakkaana ilmenevää taipumusta yrittää paketoida psykedeelien myönteiset vaikutukset pelkästään lääketieteen, kontrolloidun ja artikuloitavissa olevan alueelle. Vahva puolustuspuhe sen puolesta, että vaikka psykedeelikokemusten elementeistä voikin rakentaa kartastoja, eivät ne viime kädessä yksinkertaisesti tule koskaan mahtumaan minkään yksittäisen mallin sisään. Muistuttaa myös siitä, että vakuuttavasta uudesta tutkimusnäytöstä huolimatta suurin osa maailmanhistorian merkittävistä psykedeelikokemuksista on tapahtunut kliinisen kontekstin ulkopuolella.


4.) The Couples Using Magic Mushrooms as Relationship Therapy (VICE Broadly)

MAPS käynnistelee parhaillaan MDMA:ta hyödyntävää terapiatutkimusta, jossa hoidetaan pariskuntia, joista toisella on traumaperäinen stressihäiriö, PTSD. Tässä artikkelissa taas kuvataan pariskuntia, jotka käyttävät psilosybiinisieniä ihmissuhteensa syventämisen apuvälineinä. Ei erityisen syvälle pureutuva teksti, mutta kiintoisa aihe.


5.) In Sweden, Europe’s most LGBT-friendly country, admitting use of cannabis or psychedelics carries a big social stigma (Psymposia)

Muuten varsin vapaamielisessä Ruotsissa on vahvana linjauksena pyrkimys yhteiskunnan täyteen huumeettomuuteen. Vahvana tekijänä tässä on näkemys huumeista asiana, joka ei yksinkertaisesti kuulu ruotsalaiseen kulttuuriin, mikä on ristiriidassa sen kanssa, miten valmiita Ruotsissa yleisesti ollaan ottamaan vaikutteita muualta. Kirjoittajan mukaan Ruotsissa on paljon helpompaa tulla kaapista seksuaalivähemmistön edustajana kuin huumeita käyttävänä.


-~-


Nämä linkkiesittelyt hakevat vielä tarkkaa muotoaan, joten jos tulee mieleen parannusehdotuksia tai muuta palautetta, kirjoita ihmeessä kommentti tai yksityisviesti. Myös juttuehdotuksia otetaan vastaan. Avartavaa päivänjatkoa.

 

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeliön ylläpitäjältä:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää,
laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä 
joukkorahoituskampanjani kautta.
Lisätietoa tästä linkistä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

LSD:n kirjava matka 60-luvun kriminalisoinnista uudelle vuosituhannelle

Alkuperäinen artikkeli: LSD Now: How the Psychedelic Renaissance Changed Acid, Rolling Stone, 07.10.2016, kirjoittanut Jesse Jarnow, joka on kirjoittanut myös psykedeelisen Amerikan historiikin Heads: A Biography of Psychedelic America

Vuonna 1966 kielletty yhdiste on muovannut kulttuuria, muttei itsekään ole säilynyt muuttumattomana.

Woodstock '94:n festarikansaa hapon äärellä. 

90-luvulla nähtiin LSD:n käyttömäärissä toinen huippu.

LSD kiellettiin lokakuun kuudentena 1966. Lakimuutoksen tiimoilta San Franciscon Golden Gate Parkin Panhandle-puistossa järjestetty tapahtuma kokosi yhteen lähes tuhat ihmistä ja kolme bändiä – yhtenä näistä The Grateful Dead. Love Pageant Rally -tapahtuma, joka oli enemmän hapon höystämä juhla kuin varsinainen mielenosoitus, järjestettiin San Francisco Oracle -lehden toimituksen toimesta vastalauseena "siihen suuren yleisön pelkoaddiktioon, jota tämä lakimuutos ilmentää".

Lain muutamaa kuukautta aiemmin hyväksynyt Kalifornian kurvernööri Edmund G. Brown totesi LSD: olevan "kasvava uhka yhteiskunnalle, erityisesti kiksejä etsiville nuorille, jotka eivät ymmärrä aineen vaarallisuutta". Sveitsiläisen kemisti Albert Hofmannin vuonna 1938 löytämää mystistä yhdistettä oli hyödynnetty monenlaisissa kokeellisissa mielenterveystutkimuksissa ja hoidoisssa 1940-luvun puolivälistä lähtien, ja aine oli 1950-luvulla alkanut niittää mainetta myös Hollywoodissa, jossa Cary Grant kertoi aineen tarjonneen hänelle "uuden nuoruuden". 50-luvun lopun lähestyessä yhdiste alkoi löytää tiensä laboratorioista, eliittiterapeuteilta ja armeijan tekemien kokeiden puitteista vastakulttuurin kielille; vuonna 1965 Owsley Stanley alkoi valmistaa ainetta vastakulttuurin tarpeisiin. Yhdistettä valmistaneet tehtaat, mm. Sandoz, lopettivat aineen tuotannon, mutta henki oli jo ehtinyt karata lampusta. Tämän kiistämättä voimakkaan aineen hallitsematon käyttö kytkeytyi niin syviin oivalluksiin kuin mielenterveyden horjumisiinkin, sekä lukuisiin, jälkeenpäin virheelliseksi osoitettuihin väitteisiin kromosomivaurioista ja hengenvaarallisista takaumista [joista totuus ei tosin ole aivan yksinkertainen; siitä lisää joskus toiste. --suom. huom.].

LSD on yhä, puoli vuosisataa myöhemmin, sekä laiton että kiistakapula, eikä sen vaarallisuusluokitusta ole muotettu. Kuitenkin – kuten jo varhaiset tutkimukset osoittivat – LSD:llä voi olla myönteisiä vaikutuksia luovuuteen, ja vuosikymmenten aikana yhdistettä ovat työssään hyödyntäneet niin muusikot, tieteentekijät, taiteilijat kuin ohjelmoijatkin, joiden lisäksi aineen käyttöä on jatkettu myös maanalaisen terapian verkostojen piirissä. Viimeisen vuosikymmenen aikana, kannabiksen laillisen sääntelyn kehittymisen rinnalla, psykedeelirenessanssiksi kutsuttu kehityskulku on tuonut LSD:n takaisin valtavirran näköpiiriin niin luvallisen tieteellisen tutkimustyön kuin luvattoman käytön alueella syntyneiden uusien käyttömuotojenkin myötä. Tämä teksti tarjoaa katsauksen LSD:n matkaan vuoden 1966 kiellosta alkaen.

LSD:n käyttö on juuri nyt historiallisen vähäistä

Etelä-Amerikan perinteissä pitkään tunnetun ayahuasca-juoman suosio on kasvanut Yhdysvalloissa tasaisesti, ja sekä MDMA että psilosybiinisienet ohittivat vuosituhannen vaihteessa LSD:n suosion. Vaikka LSD:tä pidetään yhä psykedeelien kulmakivenä, yhdisteen saatavuus romahti vuoden 2000 tienoilla [jolloin jenkeissä tehtiin merkittävä pidätys --suom. huom.], minkä jälkeen käyttömäärät ovat olleet esimerkiksi lukioikäisiin kohdistuvan Monitoring the Future -kyselyn mukaan historiallisen alhaisia huolimatta siitä, että käsitykset aineen vaarallisuudesta ja hyväksyttävyydestä ovat pehmenneet. Tästä huolimatta on ei ole kysymystäkään siitä, että psykedeelit – happo mukaanlukien – ovat palanneet valtavirtaan. Erään tutkimuksen mukaan LSD:hen liittyvät Google-haut miltei kaksinkertaistuivat vuosien 2012 ja 2014 välillä, ja aiheeseen liittyvä toiminta – mukaanlukien maailmanlaajuisen psykedeeliyhteisön kasvava organisoituneisuus – ilmentävät kiistatonta psykedeelistä kasvukäyrää.

Huolimatta käyttömäärien laskusta, tutkimuksen määrä on kasvussa

Kuvattu kehityskulku ei ole tapahtunut yhdessä yössä. 1980-luvun puolivälissä Rick Doblinin toimesta perustettu MAPS (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys, Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies) alkoi jo Bill Clintonin kaudella taistella tietään pykäläviidakon lävitse, tavoitteenaan toteuttaa yhdisteiden turvallisuutta käsittelevää perustutkimusta. 2000-luvulla toteutetut psykedeelitutkimukset ovat antaneet viitteitä klassisten psykedeelien tehosta niin tupakoinnin lopettamisen, PTSD:n ja kroonisen masennuksen ja Hortonin oireyhtymän (sarjoittaisen päänsäryn) hoidossa; näyttöä on myös niiden tehosta kuolemansairaiden kuolemanpelon käsittelyn apuvälineinä. Tutkimustyö "Matkahoidoksi" kutsutun hoitomuodon parissa jatkuu, ja lähestymistavassa on monia yhtäläisyyksiä Grantin ja kumppaneiden 60-luvulla kannattaman syväanalyyttisen työskentelyn kanssa.

Kuluneen vuosikymmenen aikana kulttuuri-ilmaston muutos on johtanut kirjaimellisesti mieltämuovaavan LSD-tutkimuksen määrän huomattavaan kasvuun. Monet tutkimustuloksista tarjoavat vahvistusta näkemyksille, joita ainetta käyttäneiden suista on kuultu jo vuosikymmenten ajan. Uusien tutkimusten puitteissa kehitettyjen menetelmien avulla on mahdollista arvioida mm. LSD:n aiheuttamaa minuuden kokemuksen hälvenemistä, musiikin aiheuttamia tunnevasteita sekä aistimuksia muovaavia kokemuksia, joissa ihmiset "näkevät ääniä".

Tri. Harry L. Williams (vasemmalla) annostelee LSD:tä
Emoryn yliopiston Farmakologian Laitoksen johtaja tri. Carl Pfeifferille vuonna 1955.

Kasvava hyväksyntä on tehnyt psykedeelejä käyttävien uudelle sukupolvelle tilaa tulla ulos "psykedeelikaapista". 

Psykedeelejä käyttävät ympäri maailman osallistuvat kampanjaan, johon kytkeytyy mm. #PsychedelicsBecause-hashtagi. Huumesodan aikana tutuksi tulleiden ankarien vähimmäisrangaistuskäytäntöjen väistyessä menneisyyteen, psykedeelejä käyttävät ovat alkaneet pitää aiempaa kuuluvampaa ääntä kokemuksistaan ja käytännöistään sekä myönteisestä tavoista, joilla psykedeelikokemukset ovat heidän elämiään muovanneet. Identiteettipolitiikan käytännöistä tietoisesti ammentavat (lähestymistapaa on myös kritisoitu), löyhästi kytkeytyneet järjestöt jakavat tavoitteen perinteisesti kiistanalaisena pidetyn toiminnan normalisoinnista.

Kaapista vähitellen astuva LSD:tä käyttävien yhteisö järjestäytyy

Sosiaalisen median aikakausi on tuottanut myös eturyhmätoiminnan ja yhteisötoimijoiden infrastruktuuria, jonka piirissä ajetaan monenlaisia teemoja, joihin kuuluu mm. lääketieteellinen lähestymistapa, yksityiselämän käytännöt, kokemusten jakaminen ja aineiden analyysipalveluiden edistämisen. MAPS toimii eräänlaisena prototyyppinä, koska sen toiminta kattaa niin politiikanmuutoksen ajamisen, koulutettujen psykedeeliterapeuttien verkoston kasvattamisen kuin myös festivaaleilla toimivien haittojenvähentämisprojektien tukemisenkin. MeetUp.comin kaltaisia palveluita hyödyntävien, löyhästi yhteekytkeytyneiden psykedeeliyhteisöjen määrä on kasvussa.

Jotkut käyttävät aiempaa pienempiä annoksia

LSD-annosten voimakkuus on ollut laskussa jo vuosikymmenten ajan, 60-luvun 250 mikrogramman jumalannoksista 80-luvun lopulla yleistyneisiin, hillitympiin 100 mikron annoksiin. Viimeisten viiden vuoden aikana jo [puolen vuosisadan takaisessa] ensimmäisessä aallossa psykedeelitutkimusta tehnyt LSD-tutkija James Fadiman on profiloitunut vieläkin pienempien annosten kannattajana. Fadimanin mukaan muutaman päivän välein nautittu, mikrodoussauksena tunnettu kymmenen mikrogramman LSD-annos, kurinalaisella itsetutkiskelulla ryyditettynä, voi johtaa terveyden kohenemiseen. Huolimatta siitä, ettei tieteellistä todistuaineistoa Fadimanin näkemyksen tueksi toistaiseksi ole, eikä menetelmää kokeillen määrästä oli tietoa, kyseessä on sanaa myöten niin kiehtova konsepti, että sen viraalia leviämistä ei ole voinut estää.

Teknologia ja psykedeelit toisiansa muokkaavina voimina

Applen perustaja Steve Jobs virkkoi kokemuksistaan, että LSD oli "perinpohjainen kokemus, yksi elämäni tärkeimmistä". Monien merkittävissä teknologiayrityksissä toimineiden tietotekniikan pioneerien kertomukset ovat olleet samansuuntaisia. Ei ole yllätys, että vaikutus on kulkenut myös päinvastaiseen suuntaan. Varhain vuonna 2011 perustettu Silk Road oli ensimmäinen merkittävä anonyymiverkossa toimiva huumekauppa, jonka menestyksellä oli merkittävää myötävaikutusta myös virtuaalivaluutta BitCoinin nousuun; huumeilla oli jälleen kerran vaikutuksensa internetin historian kulkuun.

Silk Road oli anonyymiverkon ensimmäinen merkittävä huumekauppa.

On viitteitä siitä, että huumekaupan painopisteen siirtyminen festareilta ja konserteista anonyymimarkkinoille on johtanut huumemarkkinoiden turvallistumiseen, koska ostajien ei enää tarvitse olla tekemisissä väkivaltaisten toimijoiden kanssa. Niinikään sen on katsottu lisäävän sen todennäköisyyttä, että ostajat tietävät ostamiensa tuotteiden sisällön – Darknet Market Avengersin kaltaiset ryhmät osallistuvat haittojenvähentämistyöhön testaamalla eri toimijoiden kauppaamien aineiden laatua ja arvioivat niitä Yelpin tapaan. Silk Road suljettiin vuonna 2013 suurta julkisuutta saaneiden pidätysten saattelemana, mutta sen tilalle on jo noussut useita vaihtoehtoisia kauppapaikkoja.

Vaaralliset lailliset aineet uhkaavat kokemattomien terveyttä

Samaan tapaan kuin Spice on aiheuttanut huomattavia terveydellisiä ongelmia selkeästi vähemmän haitallisen kannabiksen korvaajana, myös psykedeelimaailma on kohdannut vaarallisia LSD:n korvikkeita. Vaikka lailliset ja puolilailliset vaihtoehdot ovat houkutelleet psykedeeleistä kiinnostuneitä 60-luvulta asti – ja vaikka LSD:nä on ennenkin myyty myös muita yhdisteitä – on hapon korvikkeiden vaarallisuus ja jopa hengenvaarallisuus viime aikoina selvästi lisääntynyt. Yleinen korvike on 2CI-NBOMe:na tunnettu yhdiste, jota on myyty "synteettisenä LSD:nä". Kyseessä on epätyypillinen psykoaktiivinen yhdiste (NPS), joka ei pienillä annoksilla ole erityisen vaarallinen, mutta toisin kuin LSD, voi suuremmilla määrillä olla tappava. Se eroaa LSD:stä myös huomattavan voimakkaalla, kemiallisella maullaan, joka on johtanut psykonauttien keskuudessa leviävään kansanviisauteen "jos maistuu happamalle, sylje hetimiten pihalle" ("if it's bitter, it's a spitter").

Strategia laillisen LSD:n suuntaan on kehittynyt

Psykedeelit ovat kietoutuneet kulttuuriimme pysyvästi. MAPSin kaltaiset ryhmät ovat pyrkineet kehittämään terapeuttisia viitekehyksiä, ja vuosien varrella monet (esim. Timothy Leary) ovat vedonneet kognitiivisen vapauden argumenttiin. Kriminalisaatiota vastustavan Drug Policy Alliance -järjestön Jag Davies puolestaan uskoo, että suorempi lähestymistapa saattaa osoittautua menestyksekkäämmäksi, viitaten dekriminalisaatioon tähtäävään liikehdintään. Varhaisten mielipidemittausten mukaan jopa Etelä-Carolinan kaltaisissa konservatiivisissa valtioissa 59 % esivaaliäänestäjistä kannatti huumeiden hallussapidon dekriminalisointia.

"Psykedeelejä käyttävien kohtelulle rikollisina ei ole olemassa hyviä perusteluita, erityisesti kun otetaan huomioon vallitseva tieteellinen konsensus siitä, että huumeiden käyttöä voidaan parhaiten lähestyä terveyskysymyksenä rikollisoikeudellisen kysymyksen sijaan", Davies sanoo. Monilla Euroopan mailla, Portugal etunenässä, on jo yli vuosikymmenen ajalta hyviä kokemuksia dekriminalisoinnista, ja myös Yhdysvalloissa tällainen kehityskulku saattaa olla lähempänä kuin monet arvaavat. "Vaikka psykedeeliavusteinen terapia laillistuisi", Davies lisää, "on selvää, että useimmat psykedeelejä käyttävät tulevat käyttämään viranomaisten hyväksymien, lääketieteellisesti valvottujen puitteiden ulkopuolella".

Happoprofeetasta tietokoneellisten psykedeelisten kokemusten suunnittelijaksi siirtynyt
Timothy Leary Kalifornian Beverly Hillsissä sijaitsevassa kodissaan heinäkuussa 1992

Presidentti Obama suoritti hiljattain ensimmäisen LSD:hen liittyvän armahduksensa – joka ei toivottavasti jää hänen viimeisekseen

Presidentti Obama mitä ilmeisimmin jakaa näkemyksen siitä, etteivät väkivallattomat huumerikolliset kuulu vankilaan. Hän on viime aikoina armahtanut lähes 700 väkivallatonta vankia – enemmän kuin aiemmat presidentit 50-luvulta alkaen yhteensä. Elokuussa tälle listalle liittyi ensimmäinen LSD:n vuoksi vangittu, Timothy Tyler – Grateful Deadin matkassa kulkenut pieni tekijä, jolla on ollut mielenterveysongelmia, ja joka oli vuodesta 1992 istunut kahta elinkautista, jotka annettiin huumesodan kiivaimpina hetkinä säädettyjen säädösten pohjalta.

Ehdonalaiseen vuonna 2018 tähtäävä Tyler odottaa tällä hetkellä pääsyä yhdeksän kuukauden mittaiseen vieroitusohjelmaan, jota seuraa neljän kuukauden tukiasuntoasuminen. "Ajoittain mietin yhäkin, näenkö vain unta", Rolling Stonen haastattelema Tyler sanoo kertoessaan Presidentin päätöksestä, jonka seurauksena hän tulee lopulta päätymään takaisin siviilielämään. "Olen edelleen pisteessä, jossa armahdus näyttää vielä hyvin etäiseltä."

Kourallinen psykedeelivankeja kärsii edelleen pitkiä rangaistuksia – puoli vuosisataa Love Pageant Rally -mielenosoitusta ja LSD:n kriminalisointia myöhemmin,  Heihin kuuluvat esimerkiksi "Mushroom" Bob Riley sekä happokemisteinä tuomitut vuosituhannen vaihteessa tuomitut Leonard Pickard ja Clyde Apperson. LSD:n vuoksi elinkautista istunut Roderick "Rudd" Walker menehtyi vankilassa 2014. Huumesotaan johtaneita arvoja pohdiskellessaan Timothy Tyler lainaa vuoden 66 tapahtumaan osallistunutta The Grateful Deadia pohtiessaan, ajatellako itseään uhrina vaiko rikoksena.

Vaikka psykedeelit eivät yhäkään ole sen laillisempia kuin vuonna 1966, niihin liittyvä lainsäädäntö on lisännyt niiden vaarallisuutta. Happopäät tutkivat LSD:n vaihtoehtoja jo ennen aineen kriminalisointia, mutta digitaaliajan kiihdyttävä vaikutus sekä erityisesti anonyymiverkkojen tarjonta ovat syventäneet tiettyjä ongelmia ja tuoneet tarjolle potentiaalisen vaarallisia vaihtoehtoja.

Psykedeelit jatkavat roolissaan kulttuurimme historiaa muovaavana, luovaan ja henkiseen toimintamme vaikuttavana voimana. LSD:n kieltämisen 50-vuotispäivän voi ajatella toimivan myös sen psykedeelikulttuurin viidentenäkymmenentenä syntymäpäivänä, jota Love Pageant Rallyssa kokoonnuttiin juhlistamaan.


Alkuperäisestä tekstistä poistettu jonkin verran jenkkikeskeisyyttä, koska pointit pätevät aivan yhtä lailla muuhunkin maailmaan. --suom. huom.

Ohjeita rankalla tripillä olevan auttamiseen

Artikkeli on suomennos Fest300:n tekstistä How to Help Someone Who's Tripping Out at a Festival, 17.07.2015

Festariseikkailut johtavat ajoittain tilanteeseen, jossa kanssaihmisesi läpikäy vaikeaa psykedeelikokemusta. Älä hylkää apua tarvitsevaa – hyvien festarien henki muodostuu keskinäisestä huolenpidosta. Jos vaikuttaa siltä, että ihminen on vaarallinen itselleen tai muille, on syytä ottaa välittömästi yhteyttä tapahtuman turvahenkilökuntaan. Laupiaan samarialaisen on turha asettaa itseään fyysiseen vaaraan.

Hukassaolevan tai hämmentyneen tukemiseen on hyviä keinoja. Yksi mahdollisuus on harkita hänen saattamistaan ensiapu- tai hoivateltalle. Jos koet kuumottavaksi ajatuksen tästä mahdollisesti seuraavista ongelmista, tsekkaa kolumni Ask The Festival Lawyer [joskin on syytä huomioida, että eri maiden lainsäädännön yksityiskohdat poikkeavat toisistaan --suom. huom.]. Monet ammattilaiset tarjoavat tuomitsematonta apua ja tukea. Monilta festivaaleilta löytyy lisäksi erityisiä hoivatiloja vaikeissa tiloissa oleville. Kalifornian Santa Cruzista ponnistava The Zendo Project esittelee Psykedeeliavun neljä peruspilaria (Four Pillars of Psychedelic Support), joita voi hyödyntää mikäli muuta apua ei ole saatavilla. Seuraava teksti perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin Zendo Projectin vapaaehtoistyöntekijänä Costa Rican Envision-festareilla.

1. Luo turvallinen tila

Festivaaliympäristöt suunnitellaan kiihottamaan aisteja: Massiivinen äänentoisto, räiskyvä valaistus ja yleinen kakofonia luovat puitteet surrealistiselle ihmemaaseikkailulle. Mikäli meininki kuitenkin alkaa käydä liian intensiiviseksi, aistiärsykkeiden paljous saattaa voimistaa ahdistusta. Zendo on suunniteltu rauhalliseksi ja viihtyisäksi tilaksi. Fyysisen turvallisuuden lisäksi vieraan on myös emotionaalisessa mielessä koettava olonsa turvatuksi, jossa olennaista osaa näyttelee hoivatilassa työskentelevien tuomitsematon ja tervetulleeksi toivottava asenne.

Tällaisen turvajärjestelmän keskeiset elementit tunnetaan myös käsiteparina "set" ja "setting" – sisäinen tila ja puitteet.

MAPSin haittojenvähentämiskoordinaattori, holistinen psykoterapeutti ja Zendo-projektia Envision-festivaaleilla vetänyt Sara Gael kertoo: "'Sisäinen tila' kattaa emotionaalisen tilan ja mielialan, pohjalla vaikuttavan psyykkisen terveydentilan, stressin ja yksilön kehitysasteen. 'Puitteet' puolestaan viittaa ulkoisiin olosuhteisiin, joihin kuuluvat mm. sijainti, seura, annostus ja aineiden väliset vuorovaikutukset."

Gael korostaa, että set ja setting vaikuttavat toisiinsa. Kun sitterit (auttajat, hoivaajat, läsnäolijat) ottavat vieraan sisäisen tilan ja puitteet huomioon, on mahdollista luoda turvajärjestelmä, joka on räätälöity juuri kyseisen yksilön tarpeisiin, minkä seurauksena kokemukselle on mahdollista antautua, vaikka siihen liittyisi epämukavuutta tai pelkoa.

2. Läsnäoloa, ei ohjausta

Suoran väliintulon sijaan sitterin tavoitteena on tehdä tilaa luonnolliselle paranemisprosessille. Tyypillisiä tukikeinoja ovat esimerkiksi ohjaaminen rauhalliseen hengitykseen, rohkaisu, peilaaminen ja vakuuttaminen siitä, että kokemus on ok hyväksyä sellaisenaan. On tärkeää välttää asettumasta kokijan ja hänen kokemuksensa väliin.

MAPSin How to Work With Difficult Psychedelic Experiences -oppaassa todetaan: "Ihmisillä on tapana tyrkyttää tietämystään, viisauttaan ja oivalluksiaan. Auttajan on syytä luopua kaikesta toisen kokemukseen liittyvästä tiedosta [sillä edellytyksellä, että tämän fyysinen turvallisuus on varmistettu --suom. huom], ja sen sijaan vain olla läsnä, kuunnella ja havainnoida."

Tulisiko sitterin sitten jäykästi välttää kaikenlaista vuorovaikutusta?

"Lempeästä rohkaisusta tai kokemuksen rakentavasta tulkinnasta voi olla hyötyä", selittää Zendon vapaaehtoiskoordinaattori Chelsea Rose. "Käyttämämme tukimenetelmät tukevat prosesseja, joita vieraan sisällä on jo käynnissä, ja voimistavat hänen käsitystään kokemuksensa hyväksyttävyydestä.

3. Kohti, ei poispäin.

Vieraat läpikäyvät luontaista prosessia, minkä vuoksi psykedeelimatkaa ei pyritä ennenaikaisesti keskeyttämään; sitterien tehtävä on antaa vieraalle tilaa kokea koettavansa mahdollisimman turvallisissa ja viihtyisissä olosuhteissa.

MAPSin haittojenvähentämistyön johtaja ja Zendo Projectin perustajajäsen Linnae Pontén toistaa mantraa "Luota. Anna mennä. Ole avoin. Hengitä. Antaudu."

Ponté kertoo, että kun menneisiin traumoihin liittyviä muistoja nousee pintaan (kuten psykedeelien vaikutuksesta toisinaan tapahtuu), olosuhteet, jotka tarjoavat tilaa kivun ja kärsimyksen turvalliseen kokemiseen voivat olla paranemisprosessissa keskeinen tekijä. Sitterin on tiedostettava, että psykedeelikokemuksen aikana pintaannousevat tunnetilat ovat usein voimakkaan latautuneita, ja voivat tuoda ihmisen tajuntansa rajoille.

"Tehtävänämme ei ole puuttua asioihin, vaan luottaa trippaajan sisäiseen prosessiin ja esiinnouseviin asioihin sekä käynnissä olevan tilan väliaikaisuuteen", Ponté jatkaa. "Vaikeita tunnetiloja tukahdutetaan monesti erilaisilla lääkeaineilla ja käyttäytymismalleilla. Tarjoamme vieraillemme jotain muuta: mahdollisuuden kohdata epämukavuutta ja tutkia sen juuria."

4. Vaikea ei tarkoita huonoa

Asennoituminen vaikeaan psykedeelikokemukseen "huonona" voi tuottaa ahdistusta ja yleistä epämukavuutta. Sara Gael selittää: "Käsitteet 'huono trippi' tai 'paha matka' liittyvät vanhentuneisiin, haitallisiin käsityksiin ja menetelmiin, joilla haastavia kokemuksia usein lähestytään (mukaanlukien sairaalareissut tai virkavallan puuttuminen asiaan). Ajatuksena on, että vaikea kokemus on pyrittävä keskeyttämään, mikä saattaa synnyttää trippaajalle käsityksen, että jotain on pielessä, tai että tilanne on vaarallinen. Tällä tavoin toimiminen monesti vaikeuttaa tai kärjistää tilannetta."

Kokemus saattaa olla äärimmäinen ja pelottava. On kuitenkin selvää, että useimmissa tapauksissa pyrkimys kokemuksen keskeyttämiseen on toimintamallina huonoimmasta päästä. [Suomentajan lisäys: Tutkimusmateriaalin perusteella[1] voidaan todeta, että merkittävä osa terapeuttisista, pitkäaikaisia hyötyjä tuottavista psykedeelikokemuksista sisältää tilapäistä ahdistusta. Ahdistus voi olla merkittävä osa paranemisprosessia.]


Tätä artikkelia laajempia ohjeita intensiivistä psykedeelikokemusta läpikäyvien auttamiseen löytyy hiljattain kootusta The Manual of Psychedelic Support -oppaasta, joka on kirjoitettu tutkijoiden, taiteilijoiden, psykiatrien, terapeuttien, psykonauttien ja festivaalijärjestäjien yhteistyönä, ja on vapaassa jaossa Creative Commons -lisenssillä.

Teksti: Eamon Armstrong
Kuvat: Zendo Project

Tutkimusviitteet:
[1] Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance, 2006

Suomentajan kommentti: Suomessa tämäntyyppistä työtä tekee Bilehoiva Kotilo.